The Egg
By: Andy Weir
Translation: Antti Korhola
Olit matkalla kotiisi kun kuolit.
Se oli auto-onnettomuus. Ei mitään erityistä, mutta kuolettavaa kuitenkin. Jätit jälkeesi vaimon ja kaksi lasta. Se oli kivuton kuolema. Ensiapumiehet tekivät parhaansa pelastaakseen sinut, mutta ilman tulosta. Vartalosi oli niin murskana että sinun on parempi ilman sitä.
Ja silloin tapasit minut.
"Mitä.. mitä tapahtui?" kysyit. "Missä olen?"
"Sinä kuolit" sanoin suoraan. Turha kaunistella sanoja tässä vaiheessa.
"Näin.. kuorma-auton ja se oli luisussa.."
"Jep." sanoin.
"Minä.. minä kuolin?"
"Jep. Mutta älä huoli. Kaikki kuolevat." vastasin.
Katselit ympärillesi. Mitään muuta ei näkynyt. Vain sinä ja minä. "Mikä tämä paikka on?" kysyit. "Onko tämä tuonpuoleinen?"
"Kutakuinkin" vastasin.
"Oletko sinä Jumala?" kysyit.
"Jep" vastasin. "Olen Jumala."
"Lapseni.. vaimoni.." sanoit.
"Mitä heistä?"
"Miten heille käy?"
"Tuosta minä pidän." sanoin. "Sinä kuolit juuri ja ensimmäinen huolenaiheesi on perheesi. Tuo on mahtavaa, juuri tuosta pidän."
Katsoit minuun viehättyneesti. En näyttänyt silmissäsi Jumalalta. Näytin vain kuin keltä tahansa mieheltä. Tai ehkä naiselta. Joltain epämääräiseltä auktoriteettihahmolta, kenties. Enemmänkin äidinkielenopettajalta kuin Kaikkivoivalta Jumalalta.
"Älä huoli" vastasin. "He tulevat voimaan hyvin. Lapsesti tulevat muistamaan sinut täydellisenä joka tavalla. He eivät ehtineet kehittää halveksuntaa sinua kohtaan. Vaimosi tulee itkemään, ulkoisesti, mutta salassa tuntee helpotusta. Totta puhuen, teidän avioliittonne oli tuhoutumassa. Jos se yhtään lohduttaa, hän tulee kokemaan syyllisyyttä helpotuksen tunteistaan."
"Ai." sanoit. "No mitä nyt tapahtuu? Pääsenkö Taivaaseen tai joudunko Helvettiin tai jotain?"
"Ei kumpaakaan" vastasin. "Synnyt uudestaan."
"Ahaa." vastasit. "Eli Hindut olivat oikeassa."
"Kaikki uskonnot ovat oikeassa omilla tavoillaan." sanoin. "Kävele kanssani."
Kuljit mukana kun harpoimme tyhjyydessä. "Minne olemme menossa?"
"Ei oikeastaan mihinkään." sanoin. "On vain kiva kävellä samalla kun puhumme."
"Mutta mitä järkeä tässä on?" kysyit. "Kun synnyn uudestaan, olen vain 'tyhjä taulu' vai mitä? Vauva. Eli kaikki kokemukseni ja kaikki mitä olen tehnyt on turhaa."
"Ei se niin mene!" vastasin. "Sinulla on sisälläsi kaikki tieto ja kokemukset aiemmista elämistäsi. Et vain muista niitä juuri nyt."
Lopetin kävelemisen ja pistin käteni olkapäillesi. "Sinun sielusi on paljon mahtavampi, kauniimpi ja suurempi kuin voisit kuvitellakaan. Ihmismieli pystyy käsittelemään vain pienen hiukkasen siitä kuka olet. Se on kuin työntäisi sormen vesilasiin kokeillakseen onko vesi kuumaa vai kylmää. Sinä pistät pienen palan itseäsi ihmisvartaloon, kulkuvälineeseesi, ja kun luovut siitä, olet saanut kaikki kokemukset joita sillä vartalolla oli.
Olet ollut ihmiskehossa viimeiset 48 vuotta, joten et ole vielä ehtinyt venytellä, etkä ole ehtinyt tuntea koko tajuntaasi. Jos olisimme täällä tarpeeksi kauan, muistaisit lopulta kaiken. Mutta se on turhaa jokaisen elämän välillä."
"Kuinka monesti sitten olen syntynyt uudestaan?
"Voi, monesti. Todella todella monesti. Todella moniin elämiin." vastasin. "Tällä kertaa tulet olemaan kiinalainen maalaistyttö 540 jKr."
"Hetkinen, mitä?" änkytit. "Lähetät minut ajassa taaksepäin?"
"No, niinkin voisi sanoa, kai. Aika, kuten käsität sen, on vain teidän universumissa. Siellä mistä minä tulen on erilaista."
"Mistä sitten tulet?" kysyit.
"No" selitin "tulen jostain. Jostain muualta. Ja minunlaisiani on lisää. Tiedän että tahtoisit tietää millaista siellä on, mutta totta puhuen et ymmärtäisi."
"Ahaa." kuulostit vähän pettyneeltä. "Mutta odotas. Jos olen syntynyt eri aikoihin eri paikkoihin, olen varmasti ollut vuorovaikutuksessa itseni kanssa."
"Toki. Sitä tapahtuu jatkuvasti. Ja koska molemmat on tietoisia vain omista elämänkaaristaan, kumpikaan ei tiedä että niin käy."
"Eli mikä kaiken tarkoitus on?"
"Oletko tosissasi?" kysyin. "Ihan oikeasti? Kysyt minulta elämän tarkoitusta? Eikö se ole vähän stereotyyppistä?"
"No onhan se ihan järkeenkäypä kysymys." jatkoit itsepintaisesti.
Katsoin sinua silmiin. "Elämän tarkoitus, se miksi tein tämän maailman sinulle, on kasvatus, kypsyttäminen."
"Tarkoitatko ihmiskuntaa? Että kaikki ihmiset kypsyisivät?"
"Ei, vain sinä. Tein tämän koko maailman sinulle. Jokaisella uudella elämällä sinä kasvat ja kypsyt ja sinusta tulee älykkäämpi ja älykkäämpi."
"Vain minä? Entä muut?"
"Ei ole muita." vastasin. "On vain tämä universumi, sinä ja minä."
Katsoit tyhjästi minuun. "Mutta kaikki ihmiset maapallolla..."
"Sinuja. Kaikki vain eri uudelleensyntymiä sinusta."
"Odota. Olen koko ihmiskunta!?"
"Alat päästä jyvälle" sanoin, ja onnittelevasti taputin selkääsi.
"Olen jokainen ihminen joka on koskaan elänyt?"
"Ja myös ne jotka tulevat elämään, kyllä."
"Olen Abraham Lincoln?"
"Ja olet John Wilkes Booth myös" lisäsin.
"Olen myös Hitler?" sanoit järkyttyneen näköisenä.
"Ja olet myös ne miljoonat joiden kuolemat hän aiheutti."
"Olen Jeesus?"
"Ja kaikki jotka häntä seurasivat."
Hiljenit.
"Aina kun toimit väärin toista kohtaan" selitin, "toimit väärin itseäsi kohtaan. Jokainen hyvä asia minkä olet tehnyt, olet tehnyt sen itsellesi. Kaikki iloiset ja surulliset hetket mitä yksikään ihminen on kokenut, tai tulee kokemaan, ovat sinun kokemiasi."
Näytit mietteliäältä pitkän aikaa.
"Miksi?" kysyit. "Miksi kaikki tämä?"
"Koska yhtenä päivänä, sinusta tulee samanlainen kuin minusta. Koska se on se mitä olet. Olet minunlaiseni. Olet lapseni."
"Hetkinen" sanoit epäuskoisena. "Tarkoitatko että olen jumala?"
"Ei. Et vielä. Olet sikiö. Kasvat vielä. Sitten kun olet elänyt jokaisen ihmisen elämän koko ajan halki, olet kasvanut tarpeeksi ja olet valmis syntymään."
"Eli koko maailma on.." sanoit "se on vain..."
"Muna." vastasin. "Nyt on sinun aika siirtyä seuraavaan elämääsi."
Ja lähetin sinut matkaasi.